Alkutarinaa...

Moikka!
Mä olen asunut jo melkein vuoden uuden omistajan luona.Ensin olin tosi surullinen,kun ajattelin,et tää on taas joku uus hoitopaikka - tilapäinen.
Meni siinä muutama kuukausi,kun uus omistaja puhu aina oikean paikan tullen,että tämä on sitten sun uusi kotisi,enkä luovu susta sitten ikinä....(se oli kuulemma ollut ehtona ettei vanha perhe koskaan pyydä mua takaisin. ) Jippii....
Ton mun sihteerin(luulee olevansa kuitenkin pomo,mut antaa sen vaan luulla)työnä on nyt sitten suomentaa nämä mun mietteeni ja edesottamukseni tänne blogiin. Sillon,kun kerkiää ja viittii.Täytynee tökkiä sitten aina välillä kylkeen,et mees ny sit taas kirjoitteleen.
Oon toooosi rauhallinen tavallisesti,paitsi,jos näen poron,oravan,jäniksen tai polkupyörän menevän lujaa.Niistä sitten myöhemmin(sihteerin huomautus)