Lisää musta ja viime kesän vietosta

Moi

Mä olen kuulemma Kemistä tai jostain sieltä päin alkuaan lähtösin. NO,mul oli viime kesänä ensimmäinen mahdollisuus elämässä tutustua itä-koillismaahan,siel on ton sihteerin kesäpaikka ollu kuulemma jo melkein 60 vuotta.Huhhuh,on muuten kauan mun mielestä.Ei se siellä ole kuitenkaan niin kauaa käyny,ainakaan joka kesä(vanhan koiran ajatus)
Mä olen tällainen tassuterapeutti.Käyn muutamassa paikassa viihdyttämässä ihmisiä,jotka ovat vaikeassa elämän tilanteessa ja mä tykkään tehdä sitä ns,työtä vaikka mun mielestä se on lähinnä taputeltavana olemista ja ihmisten murheiden ja ilojen kuuntelua. Niin - osaanhan mä katsoa jokaista ihmista tosi kauniisti silmiin,niin olen kuullut kehuttavan.

Toi mun pomo sano keväällä,et me lähetään sitten koko kesäksi mökille.Olen muka myös vapauden ja omaan nenään tuijottamiseni tienannut talven työrupeamasta. Jipii....

Ikävähän siellä kuitenkin tuli kaikesta huolimatta niitä ihmisiä,joiden luona kävin talvella tassuterapeuttina,joten pääsin ton pomon kanssa sopimukseen,että hän kirjoittaa saneluni mukaan kirjeitä tutuille. Jotta pääset parempaan käsitykseen luonteestani,niin toi sihteeri(pomo) lupas kirjoittaa ne tänne kans:

1 kirje:
Tääll on sitten tosi kivaa,ku mä saan olla koko ajan vapaana,no tosin toi pomo on laittanu mun kaulaan sellasen vihreän pannan - karkottaa kuulemma hyttyset ja muut mönkiäiset mun turkista - saas nähdä kauanko viittin pitää - se nimittäin tuoksuu(mun mielestä haisee) eukalyptukselle tai lojjekkin sen kaltaiselle.
Olihan toi matka tänne tosi pitkä,mut eihan kukaan tunnu tietävän,et mä oon ihan rento matkallakin. Niin - ja me yövyttiinkin yhdessä mielenkiintoisessa paikassa.
Siel oli kissa. Kyllähän mä ne tunnen,mut ku ensin yritin tutustua siihen rauhallisesti kiertämällä monta kertaa sen ympärillä,ni aatelkaa - se rupes murisemaan MULLE!!?! se kissa...

No,sit se ryntäs karkuun ihan suotta ja mulle pukkas tietty päälle metsäsätysvietti ja niin sitä mentiin peräkanaa ja lujaa....
Se ryntäs saunan lauteille,luuli tietty etten pääse perässä - turha luulo.
Sieltähän noi ihmiset meidät sitten löysi. No,mun pomo,joka tykkää myös kissoista,pelasti sen,viemällä mut sylissään pois. Kyllä jäi haikea olo,kun just pääsi ajamisen makuun.Ihmisiä ymmärtäväisena annoin sinä päivänä kissan olla rauhassa,mitä nyt vähän inisin saunan oven takana...et sillee.
Jatkuu seuraavalla kerralla....